Runot tiivistävät muistamisen tunnelmia

Näkeekö kukaan

lähelle? Älä usko.

Kaikki pienenee.

Irrotan palan

lapsuuden kalliosta.

Istutan kiven.

Aikuisuuteni pihaan

kasvatan suojamuurin.

Ajan, ihmisenä olemisen ja muistamisen tunnelmat tiivistyvät tanka- ja haikumittaan. Runojen lyhyt muoto on helppo tavoittaa mutta runot tarjoavat silti lukijalle tulkintaväljyyttä ja mahdollisuuden limittää niihin omaa elettyä elämää.

Kaunis runokirja on ajaton, sen avulla voi peilata ajatuksiaan ja kokemuksiaan aina uuden tullessa vastaan. Mainio lahjakirja! 

Tuija Takala on helsinkiläinen äidinkielen ja suomen opettaja. Hän on tehnyt paljon oppimateriaaleja ja kirjoittanut selkokielellä runoja, novelleja ja romaanin. Hän harrastaa lukemista ja julkaisee blogissa https://tuijata.com/ kirjallisuusjuttuja monipuolisesti eri kirjallisuuden lajeista. Bloggaamiseen liittyy lisäksi valokuvausharrastus. Myös Muiston ajastus -kirjan kanneksi päätyi kuva sattumalta löytyneistä isän kelloista.