Ihmisen ikiaikaista ydintä etsimässä

Katso esittelyvideo

Eihän minun silmäni näe
tai korvani kuule
eikä ihollani kosketus
tunnu paineena
ohikulkevana lämpönä
eikä minun suruni syvyys
tai riemuni nopea räjähdys

eikä mikään minussa
ole niin kuin sinussa.

Ja vaikka kuvittelen jakavani maailmasi
jaan vain ajatuksen siitä
mitä luulen sinun kokevan.

Jere Pätäri (1980) pohdiskelee runoissaan elämän suurta jatkumoa ja ihmisyyden värikirjoa. Runojen kielessä yhdistyy beatnik-runoilijoiden tajunnanvirta ja klassisen runouden soljuva rytmi. Lukija tunnistaa raikkaan uudella tavalla kuvatut arjen havainnot ja tunteet omasta elämästään. Taitavasti rakennetut runot sopivat esitettäviksi ja oheismateriaaliksi äidinkielen ja kirjallisuuden opetukseen.