Nuori naispoliisi Peppi Jäätikkö ei kyennyt rauhoittumaan. Hän tiesi olevansa oikeassa. Useita nuoria oli viikkoja aiemmin kadonnut eri puolilla Suomea ja nyt heistä pyydettiin lunnaita. Tapauksia selvittämään perustetulla poliisin erikoisryhmällä ei ollut edes ohuita johtolankoja, rikolliset olivat selvästi rautaisia ammattilaisia.

Pepillä oli teoria. Sitä ei otettu vakavasti, vaikka hän oli itse yksi tutkijoista. Hän toki tiesi olevansa jääräpäinen ja usein kärsimätön, muttei voinut sietää sitä, että häntä pidettiin tyhmänä blondina. Hän oli varma, että kadonneet nuoret kuvittelivat olevansa tähtinä tositelevisiossa, vaikka olivat todellisuudessa vankeina. Heidät olisi löydettävä nopeasti, pian olisi liian myöhäistä.

Riku Talvitien vauhdikas trilleri pureutuu terävästi nykymedian vahvaan ilmiöön, realityyn, ja ihmisten julkisuudenkaipuuseen. Itsekin median parissa työskentelevä kirjailija on päässyt seuraamaan ilmiöiden syntymistä läheltä. Idea tarinaan syntyi, kun hän asui kaksi päivää BB-talossa. Monikerroksinen juoni vyöryy hengästyttävällä tahdilla eteenpäin. Lukijaa ohjataan välillä harkitusti harhaan, eivätkä tapahtumien todelliset motiivit paljastu ennen kuin viimeisillä sivuilla.