Sammonkatu

Leskeksi jäänyt Raili toipuu hiljalleen surusta ja kaikesta siitä, mikä tuntuu iskeneen elämän palasiksi. Kissa saa kuulla kipeän ja rosoisen rakkaustarinan, josta ei kuitenkaan puutu lämpöä. Kissa on hyvä kuuntelija, se ei sääli eikä ota kantaa.

Romaani alkaa aviomiehen kuolemasta ja muistisairaudesta, etenee sen jälkeen nytkähdellen kohti nuoruusvuosia, 1960-luvulle Sammonkadulle ja Pyynikin tanssilavan portille.
Tarina pitkästä parisuhteesta on löyhästi jatkoa Kristiina Harjulan lukijoita ihastuttaneelle esikoisteokselle Pispalan kiviä.

Kristiina Harjula on tehnyt pitkän uran toimittajana ja julkaissut kaksi romaania, Pispalan kiviä ja Samettiruusuja Harjutiellä, sekä kaksi tietokirjaa. Hän on saanut Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2013. Sammonkatu-romaanista Harjula sanoo, että tarinan rakenne valitsi itse itsensä. ”Kaikella on alkunsa, ja lopulta tärkeintä on luopuminen, jotta näkisi mitä jää jäljelle.”